Yhdessä vahvempina kohti vuotta 2015!

Vuodenvaihde innoittaa aina pohtimaan, mitä toivoo uuden ajan  tuovan mukanaan – ja mitä itse lupaa itselleen ja läheisilleen tehdä tai toteuttaa. Jokaisella meistä on jonkinlainen tuntuma siihen, millainen olisi se itselle hyvä elämä, jota tavoittelee. Aika monen hyvään elämänkuvaan kuuluu toisia ihmisiä tai eläimiä.

Vietin itse joulunpyhät hyvin verkkaisessa ja kotiinkeskittyneessä mielentilassa. Viikonloppuna sitten huomasinkin vajoavani syvempiin mietteisiin, sekä selkeän tarpeen useammille kohtaamisille. Peilaan – kuten useimmat muutkin – omaa minuuttani ympäröivään maailmaan ja kohtaamisiin toisten kanssa. Ihminen tarvitsee jo vauvana kosketusta ja katseita, joiden kautta hänen kehonsa ja minuutensa rajat hahmotuvat. Aikuisena nuo tarpeet ovat ehkä aavistuksen abstraktimmalla tasolla, mutta yhtäkaikki olemassa!

Meillä Suomessa yksinäisyys koskettaa valitettavan monia, kuten HelsinkiMission mainokset ovat muistuttaneet: yksinäisyys on tappavampaa kuin ylipaino. Yksinoleminen itsessään voi olla voimavarakin, mutta ihmisen kokiessa, ettei kuulu yhteisöön olipa se kuinka suuri tai pieni tahansa, yksinäisyyden kokemus muuttuu sisältäpäin lamaannuttavaksi ja usein häpeälliseksi, mielenterveyttä nakertavaksi asiaksi. Kohtaamisten kaventuessa kaupankassan moikkaamiseen, myös oman minuuden kokemus kaventuu. Ihmiselle on silti ominaista koettaa ratkaista huonoa oloa jotenkin ja valitettavan usein ratkaisuyritys pitää meillä Suomessa sisällään pullon tai lääkkeitä….

Ystävyyttä ja välittämistä, toisten osuutta omissa suunnitelmissa ei voi pakottaa. Pidempään jatkuneen yksinäisyyden, eristäytymisen – tai eristetyksi tulemisen kokemusten – jälkeen pääsy yhteisön jäseneksi voi ottaa aikaa ja olla hankala, luottamusta vaativa taival. Yhteisön toimintaan liittyy toki aina myös eri mieltä oleminen joidenkin toisten kanssa, mutta hyvässä yhteisössä asiat pystytään puhumaan tai selvittämään muutoin rakentavasti. Yhteisön toiminta kuvastaa aika hyvin ihan tavallista elämää: on ylä- ja alamäkiä, haasteita ja ilonpilkahduksia, tiivistä työtä ja muutamia juhlahetkiä.

Klubitalon arvoihin (myös standardeihin) kuuluu se, että jokainen saa tulla sellaisena kuin on ja osallistua vointinsa mukaan. Tämä suvaitsevaisuus ja tilan antamisen tunnelma on todella tärkeää ja vaatii työtä jatkuvasti. Luotan meihin yhteisön jäseniin –  ja teihin, jotka vasta harkitsette talolle tulemista: me teemme yhdessä tästä yhteisöstä yhä vahvempi, jotta se kantaa meitä jokaista yksilöinä kohti sitä toivomaamme hyvää elämää vuonna 2015!

Tiina

Annetaan kaikkien kukkien kukkia:)Kaikkia kukkia